Ensimmäisen sairauslomapäivän karenssi

 

 

Monet ovat kysyneet mielipidettäni ensimmäisen sairauslomapäivän karenssista. Esitystä vastaanpuhuvia asioita on vaakakupissani enemmän kuin puolestapuhuvia argumentteja. Seuraavaksi perustelen miksi vastustan ko. esitystä.

Lyhytaikaiset sairauspoissaolot ovat työpaikan hyvinvoinnin yksi tärkeimmistä mittareista. Suurin syy lyhytaikaisiin sairauslomiin on luonnollisesti erilaiset akuutit sairaudet, joissa työpaikoista riippuen vaaditaan työterveyshoitajan/lääkärin kirjoittama todistus tai joillakin työpaikoilla oma ilmoituskin riittää. Toistuviin lyhytaikaisiin sairauspoistumiin löytyy usein luonnollinen selitys, ongelma, johon työnantajan edustajan kannattaisi rakentavasti kiinnittää huomiota. Runsaat lyhyet sairauspoissaolot ovat usein ”hätäsignaaleja”, jotka viestittävät työpaikan tai työntekijän ongelmista. Näitä ovat esim. heikko johtaminen, huono työilmapiiri, työpaikkakiusaaminen, työuupumus, koti-/perhevaikeudet tai vaikka alkavat mielenterveys- tai päihdeongelmat. Nämä ongelmat aiheuttavat yleensä työmotivaation laskua ja edelleen työntulosten heikkenemistä. Työpaikoilla pitäisikin kehittää enemmän asiantuntevan johdon taitoa havaita ja puuttua ajoissa em. ongelmiin. On tärkeämpää auttaa ja tukea, kuin rangaista ongelmaista/sairastunutta työntekijää esim. palkattomalla karenssipäivällä. Karenssipäivä saattaisi tosiasiallisesti vain syventää työpaikan ja työntekijän ongelmia.

Perustan nämä ajatukset vuonna 2000 valmistuneeseen gradututkimukseeni. Tutkin miten poliisitoimintaa johtavat esimiehet havaitsivat alaistensa työmotivaation alenemiseen vaikuttavia ongelmia ja miten he ottivat nämä alaisten muutos- ja sopeutumistarpeet sekä ”henkilökohtaiset ongelmat” johtamisessa huomioon. Tutkimukseeni vastasi 2131 henkilöä (vastausprosentti 74,3 %) silloisen Länsi-Suomen läänin poliisihenkilöstöstä. Tutkimustulosten mukaan suurin osa henkilöstöstä tunsi, etteivät esimiehet kiinnitä riittävästi huomiota alaistensa työkykyyn. Esimiehet eivät myöskään kovin aktiivisesti halua puuttua työpaikan ongelmiin, vaikka niitä havaitsisivatkin. Erityisen vaikea esimiesten on puuttua alkoholi- ja mielenterveysongelmiin sekä juuri puheena oleviin lyhytaikaisiin sairauspoissaoloihin. Tutkimus myös paljasti sen, että mitä korkeammalla esimieshierarkiassa ollaan, sitä vaikeampi on em. ongelmia havaita ja niihin puuttua. Uskon tämän havainnon olevan arkipäivää aika monissa työpaikoissa myös tänä päivänä.

Asiassa on myös toinen puoli. Tuoreen kyselyn mukaan lähes puolet suomalaisista menisi töihin sairaana, jos esitys sairauslomakarenssista toteutuisi. Muita useammin töihin menisivät työntekijät ja alemmat toimihenkilöt, mikä kertoo siitä, että juuri näillä ihmisillä on taloudellinen pakko työskennellä jopa ”oman terveytensä kaupalla”. Yhden karenssipäivän taloudellinen vaikutus esim. kaksilapsiselle perheelle saattaa tarkoittaa rahassa mitattuna esim. kuukauden maitoja. Sairas työntekijä voi olla riski muille työntekijöille mm. tartuntavaaran suhteen tai työturvallisuusriski työtehtävänsä suorittamisen suhteen. Sairaana työskentely voi johtaa jopa akuutin sairauden kroonistumiseen, mitä ei voi edes rahassa mitata. On myös akuutteja sairauksia, esim. kova migreeni, jolloin työskentely on lähes mahdotonta. En tietenkään hyväksy sitä, että joku on töistä poissa ”laiskuuttaan” työnantajan maksamana, mutta tähänkin ongelmaan pitää löytyä muita keinoja kuin karenssipäivä rehellisten työntekijöiden kustannuksella. Vaikka työ onkin yksi tärkeimmistä ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä, niin sitäkään ei aina pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä. Ei ainakaan kovin sairaana. Tätini seinällä olevaan huoneentauluun on kirjailtu teksti: ”Rakkaus työhön, on rakkautta elämään, sen juhlaan ja arkeen”. Viime kädessä työpaikan johdosta riippuu, seisovatko työntekijät em. mietelauseen takana myös työpaikallaan ja voivat hyvin.