Turvallisuus puhuttaa

Arkipäivän turvallisuutta on se, että elämämme jokaisena hetkenä kotimme on turvallinen tai että voimme kulkea kotikaupunkimme katuja pelkäämättä. Turvallisuus on yksi tärkeimmistä ihmisen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Mieltämme rauhoittavat valaistuna pidetyt kadut, hyvin hoidetut tiet tai tietoisuus siitä, että apua on tarvittaessa saatavissa. Jokainen meistä vaikuttaa ympäristömme turvallisuuden luomiseen, mutta erityisessä asemassa ovat kunnalliset/valtiolliset poliittiset päätöksentekijät.

27 vuoden työkokemus poliisina on häivyttänyt sinisilmäisyyden. Lintukotoja saa nykyään hakemalla hakea. Netti tuo reaaliaikaisesti tuskaisen ja ahdistavan tietoisuuden ihmisen pahuudesta. Miksi iltapäivälehtien uutisista suuren osan täyttää väkivalta? Siksi, että lukijat ovat kiinnostuneet väkivallasta ja siksi, että väkivaltaa sen eri muodoissa löytyy Suomen jokaisesta kolkasta. Päihteiden käytön lisääntyminen on kasvattanut myös väkivallantekoja viimeisten vuosikymmenten aikana. Väkivaltaa kuvaava tilastokäyrä on suorastaan pelottavan nouseva. Erityisenä huolenaiheenani ovat kotikaupunkimme törkeät yksilöön kohdistuneet väkivallanteot, jotka ovat vuodesta toiseen huomattavasti muuta maata korkeammalla. Poliisi ennaltaehkäisee, puuttuu ja tutkii väkivallantekoja, mutta uhreja sillä ei ole mahdollista sijoittaa. Mm. siksi tarvitsemme ensi- ja turvakodin kaltaisia paikkoja.

Poliisina tiedän, että haasteita turvallisuudelle tuovat mm. alueellamme lisääntyneet järjestäytyneen rikollisuuden liivi-/prosenttijengit tai nettihuumekauppa. Entä mikä vaikutus alueemme rikollisuuteen on Köyliön avovankilan muuttuminen suljetuksi vankilaksi? Suurin huoleni on kuitenkin paljon yleisemmällä ja arkisemmalla tasolla - lasten hyvinvoinnissa. Perheet ovat kaiken kasvatustoiminnan ydin ja tärkein yksikkö. Perheiden kasvatustyötä tukevat mm. neuvolat, päivähoito, opinahjot ja sosiaalitoimi. Tällä hetkellä Suomessa on kodin ulkopuolelle sijoitettuna yli 17.000 lasta. Huostaan otettujen määrä on kasvanut huolestuttavasti. Tämä tarkoittaa sitä, että ennaltaehkäisevään perhetyöhön sekä eri viranomaistahojen yhteistyöhön tulisi suunnata riittävästi voimavaroja, jotta vieläkin isommilta ongelmilta vältyttäisiin. Näillä ongelmilla tarkoitan mm. maassamme viime vuosina kymmeniä uhreja vaatineita koulu- ja perhesurmia. Kiusaaminen, koulupinnaus, häiriökäyttäytyminen, päihteiden käyttö tai rikokset ovat tekoja, joihin pitää välittömästi puuttua. Nämä teot ovat signaaleja uhkaavasta syrjäytymisvaarasta ja tulevista isommista ongelmista. Puuttumattomuus voi pahimmillaan johtaa siihen, että joudumme jatkossakin lukemaan iltapäivälehtien lööppejä tunteettomista väkivallanteoista.

Ensimmäisen sairauslomapäivän karenssi

 

 

Monet ovat kysyneet mielipidettäni ensimmäisen sairauslomapäivän karenssista. Esitystä vastaanpuhuvia asioita on vaakakupissani enemmän kuin puolestapuhuvia argumentteja. Seuraavaksi perustelen miksi vastustan ko. esitystä.

Lyhytaikaiset sairauspoissaolot ovat työpaikan hyvinvoinnin yksi tärkeimmistä mittareista. Suurin syy lyhytaikaisiin sairauslomiin on luonnollisesti erilaiset akuutit sairaudet, joissa työpaikoista riippuen vaaditaan työterveyshoitajan/lääkärin kirjoittama todistus tai joillakin työpaikoilla oma ilmoituskin riittää. Toistuviin lyhytaikaisiin sairauspoistumiin löytyy usein luonnollinen selitys, ongelma, johon työnantajan edustajan kannattaisi rakentavasti kiinnittää huomiota. Runsaat lyhyet sairauspoissaolot ovat usein ”hätäsignaaleja”, jotka viestittävät työpaikan tai työntekijän ongelmista. Näitä ovat esim. heikko johtaminen, huono työilmapiiri, työpaikkakiusaaminen, työuupumus, koti-/perhevaikeudet tai vaikka alkavat mielenterveys- tai päihdeongelmat. Nämä ongelmat aiheuttavat yleensä työmotivaation laskua ja edelleen työntulosten heikkenemistä. Työpaikoilla pitäisikin kehittää enemmän asiantuntevan johdon taitoa havaita ja puuttua ajoissa em. ongelmiin. On tärkeämpää auttaa ja tukea, kuin rangaista ongelmaista/sairastunutta työntekijää esim. palkattomalla karenssipäivällä. Karenssipäivä saattaisi tosiasiallisesti vain syventää työpaikan ja työntekijän ongelmia.

Perustan nämä ajatukset vuonna 2000 valmistuneeseen gradututkimukseeni. Tutkin miten poliisitoimintaa johtavat esimiehet havaitsivat alaistensa työmotivaation alenemiseen vaikuttavia ongelmia ja miten he ottivat nämä alaisten muutos- ja sopeutumistarpeet sekä ”henkilökohtaiset ongelmat” johtamisessa huomioon. Tutkimukseeni vastasi 2131 henkilöä (vastausprosentti 74,3 %) silloisen Länsi-Suomen läänin poliisihenkilöstöstä. Tutkimustulosten mukaan suurin osa henkilöstöstä tunsi, etteivät esimiehet kiinnitä riittävästi huomiota alaistensa työkykyyn. Esimiehet eivät myöskään kovin aktiivisesti halua puuttua työpaikan ongelmiin, vaikka niitä havaitsisivatkin. Erityisen vaikea esimiesten on puuttua alkoholi- ja mielenterveysongelmiin sekä juuri puheena oleviin lyhytaikaisiin sairauspoissaoloihin. Tutkimus myös paljasti sen, että mitä korkeammalla esimieshierarkiassa ollaan, sitä vaikeampi on em. ongelmia havaita ja niihin puuttua. Uskon tämän havainnon olevan arkipäivää aika monissa työpaikoissa myös tänä päivänä.

Asiassa on myös toinen puoli. Tuoreen kyselyn mukaan lähes puolet suomalaisista menisi töihin sairaana, jos esitys sairauslomakarenssista toteutuisi. Muita useammin töihin menisivät työntekijät ja alemmat toimihenkilöt, mikä kertoo siitä, että juuri näillä ihmisillä on taloudellinen pakko työskennellä jopa ”oman terveytensä kaupalla”. Yhden karenssipäivän taloudellinen vaikutus esim. kaksilapsiselle perheelle saattaa tarkoittaa rahassa mitattuna esim. kuukauden maitoja. Sairas työntekijä voi olla riski muille työntekijöille mm. tartuntavaaran suhteen tai työturvallisuusriski työtehtävänsä suorittamisen suhteen. Sairaana työskentely voi johtaa jopa akuutin sairauden kroonistumiseen, mitä ei voi edes rahassa mitata. On myös akuutteja sairauksia, esim. kova migreeni, jolloin työskentely on lähes mahdotonta. En tietenkään hyväksy sitä, että joku on töistä poissa ”laiskuuttaan” työnantajan maksamana, mutta tähänkin ongelmaan pitää löytyä muita keinoja kuin karenssipäivä rehellisten työntekijöiden kustannuksella. Vaikka työ onkin yksi tärkeimmistä ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä, niin sitäkään ei aina pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä. Ei ainakaan kovin sairaana. Tätini seinällä olevaan huoneentauluun on kirjailtu teksti: ”Rakkaus työhön, on rakkautta elämään, sen juhlaan ja arkeen”. Viime kädessä työpaikan johdosta riippuu, seisovatko työntekijät em. mietelauseen takana myös työpaikallaan ja voivat hyvin.

Tulvavaara

Luonto mahtailee ja näyttää ihmiselle voimiaan. Jatkuvat sateet ovat täyttämässä vedellä sellaisiakin paikkoja, joihin emme vettä haluaisi. Märkyyden vuoksi Satakunnan peltoihin jää paljon viljaa ja vihanneksia, mikä koskettaa meitä kaikkia mm. ruuan hinnan kallistumisena ja jopa elintarvikepulana. Olen poliisin edustajana Porin tulvasuojelutyöryhmässä. Upean Kokemäenjoen suiston vuoksi Pori on yksi Suomen tulvariskialtteimmista alueista. Toivon, että emme koskaan joutuisi evakuoimaan, eristämään, vartioimaan tai muihin vastaaviin tehtäviin tulvivan joen rantamilla. Olen oppinut mm. tulvasäännöstelyn merkityksestä joen yläjuoksulla. Tulvariskin kasvaessa on tärkeää, että joen ja sen virtaamien varsilla olevat maakunnannat ja kunnat pystyisivät sopimaan tulvasäännöstelystä keskenään. Pahimmillaan tässä epäonnistuminen tarkoittaisin joen "loppukäyttäjä" Porille suurta katastrofia. Hyvelän kauniit patapengerrykset ovat vain yksi osa varautumista. Järkevällä kunnallisella päätöksenteolla voidaan vaikuttaa porilaisten turvallisuuteen myös tulvien osalta. Kukaan tuskin haluaa nähdä vesipinnan nousevan maanteille, oman kotinsa lattialle, asuinalueiden evakuoimisesta puhumattakaan.

Kunnallisvaalit 2012

 

Minua kysyttiin ensimmäisen kerran kunnallisvaaleihin jo yli 20 vuotta sitten. Silloin en lähtenyt. Viime vuoden eduskuntavaalien yli 2000 ääntä ja kova kysyntä saivat minut ajattelemaan, että voisin olla käytettävissä myös syntymäkaupunkini päätöksenteossa. Lähden mukaan nöyrin mielin. Olen toiminut turvallisuusalan ammattilaisena lähes 27 vuotta. Julkisuus on seurannut minua vaikeiden rikosjuttujen ratkaisijana niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Arjen, niin nuorten kuin vanhusten, turvallisuus on minulle tärkeä asia. Pori on Satakunnan veturi, jota pitää kehittää muita kuntia heikentämättä. Peruspalvelut on oltava meidän kaikkien lähellä. Alueellamme on mm. erinomainen erikoissairaanhoito, jota alueemme kasvava vanhusväestö, minä mukaan lukien, tulemme tarvitsemaan. Järkevä ja vastuullinen talouspolitiikka on alueemme voima, johon olen valmis laittamaan oman koulutukseni ja kokemukseni. Edessä tulee olemaan vaikeita aikoja, mutta niihin tottuneena olen valmis yhdessä eri poliittisten toimijoiden kanssa toimimalla selviämään. Olen käytettävissä rohkeasti oikeudenmukaisena miehenä. Huomisen Pori rakennetaan tänään. Paras tapa ennustaa tulevaisuutta on vaikuttaa siihen itse.

Mediatilaa...

Kunnallisvaalistartti piti alkaa vasta ensi maanantaina, mutta tänään tuli "pieni" varaslähtö ihan valtakunnan tasolla. Tälläistä julkisuutta ei tietysti kukaan osakseen toivo, mutta asia jonka tiimoilta tänään kuvani verkkomedioissa oli, on niin kuin kirjoitettiin, erikoinen käänne. Vaasan hovioikeus julkaisi tänään asiakirjoja, joita omassa vastineessani toivoin julkaistavaksi ja avoimiksi. Hyvä niin, sillä toivon todella, että tämä koko erikoinen tapahtumasarja saadaan oikeudenmukaiseen päätökseen, rehellisesti ja avoimesti!